Rakkaus vai pelko, valo vai pimeys

Olen usein synkkien tunnelmien hiipiessä elämääni miettinyt kuinka totta on, että pimeys on vain valon puutetta. Kun sytytät pimeään huoneeseen valon, niin pimeys väistyy ilman että alat taistella sitä vastaan. Tämän väitetään toimivan kaikkien ilmiöiden kanssa. Jos vastustat jotakin, annat sille vain lisää voimaa, mutta jos sen sijaan keskityt siihen minkä tahdot vahvistuvan, niin tuo vastustamasi asia alkaa samalla kutistua ainakin sinun todellisuudessasi. Hyvin konkreettisesti tämä toimii urheilussa – taatusti paremmin menestyy se urheilija, joka keskittyy omaan onnistumiseensa kuin se, joka keskittyy toivomaan vastustajan epäonnistumista. Samoin pelätessäsi kovasti jotain sairautta lisäät vain sen voimaa iskeä elimistöösi – enkä nyt tarkoita, että pitäisi kieltäytyä tunnustamasta tosiasioita ja jättää tutkituttamatta huolestuttavia oireita, mutta sitten kun saa asianmukaista hoitoa, niin kannattaa keskittää ajatuksensa vain paranemiseen ja unohtaa sairaus niin paljon kuin se on mahdollista.

Positiiviseen keskittyminen vaatii välillä todellista ponnistusta, sillä uutisemme valitettavasti keskittyvät paljon negatiivisten asioiden esiin nostamiseen. En taaskaan tarkoita, että negatiiviset asiat tulisi kokonaan unohtaa, mutta niille ei vain kannata antaa enempää valtaa kuin mikä on välttämätöntä. Minusta tuntuu, että jos nykyään tiiviisti seuraa uutisia, niin helposti tulee täysin toivoton olo siitä kuinka huonosti asiat ovat. Usein nämä asiat kuitenkin ovat sellaisia, joihin ei itse millään lailla pysty vaikuttamaan, joten on turha antaa niiden synkentää omaa todellisuutta – maailma ei sillä muutu yhtään paremmaksi paikaksi. Jos taas löytää omassa elämässään jonkin keinon vaikuttaa siihen suuntaan, että asiat muuttuvat paremmiksi, niin sitten kannattaa tarttua siihen ja olla tyytyväinen, että on voinut jollain lailla parantaa asioita.

Rakkauden ja pelon voi ajatella olevan samanlaisella jatkumolla kuin valo ja pimeys, jolloin siis pelko on vain rakkauden puutetta. Muistaakseni Nia Blue Belt -koulutuksessa vuonna 2006 opin kysymään itseltäni teenkö jotain pelosta vai rakkaudesta ja tämä kysymys on usein ollut elämässäni läsnä. Siihen ei kuitenkaan ole aina helppoa löytää yksiselitteistä vastausta – pelko on ainakin minulla hyvin taitava naamioitumaan joksikin muuksi. Elin oikeastaan vuosia tunnistamatta itsessäni juurikaan mitään pelkoja. Muistan, että jossain kohtaa päätin etten pelkää, koska ajattelin että minun on pakko pärjätä, eikä ketään kehen turvautua. Luulen, että tämä johti välillä jopa jonkinlaiseen uhkarohkeuteen, koska se on yksi tapa kieltää oma pelkonsa – toinen ääripää on sitten ylivarovaisena pelätä kaikkea.

Viimeisen viikon aikana koen tietoisuuteeni nousseen pelon, jonka voimaa en ehkä ole ennen tunnistanut. Kun olen alkanut jakaa enemmän energia-asioihin liittyviä ajatuksiani, niin huomaan pelkääväni että minua pidetään hulluna. Varmasti moni vahvasti järki-ihminen pitääkin, mutta mitä merkitystä sillä minulle sitten on? Ihmisillä on erilaisia käsityksiä maailmasta ja saa ollakin. Minun lähestymistapani perustuu siihen näkemykseen, että ihminen tietää ja ymmärtää vielä aika vähän todellisuudesta – siksi olen valmis tutustumaan minulle uusiin ilmiöihin ja ajatustapoihin, sillä ne saattavat hyvinkin toimia vaikka vielä ei ymmärretä miksi ne toimivat. Energioiden olemassaolossa ei tosin pitäisi olla mitään ihmeellistä, koska fysiikkakin tunnustaa, että kaikki on energiaa ja värähtelee eri taajuuksilla – miksi siis tuolla värähtelyllä ei olisi vaikutusta?

Olen pohtinut pelkojeni alkuperää ja tunnistan kasvaneeni ympäristössä, jossa ajateltiin, että lapsi ei tiedä eikä tajua mitään. Sen hyväksyttyäni minusta tuli hyvin herkkä ottamaan vastaan kaikki vihjeet siitä, että on parempi kun pidän ajatukseni omana tietonani. Osa peloistani saattaa myös kummuta kauempaa menneiltä sukupolvilta. Noitavainoista on jo aikaa, mutta niiden jäljiltä Suomessa taitaa edelleen elää vahvana kulttuuri, jossa yleisestä linjasta poikkeavia näkemyksiä ei sallita. Viime aikoina tämä on mennyt jo absurdiksi, kun hyvää työtä tekevien lääkäreiden kimppuun hyökätään, koska heidän näkemyksensä eivät noudata yleistä totuutta, joka on valitettavan vahvasti lääkeyritysten sanelemaa. Täydentävät hoidot, joilla voidaan yhteiskunnan kannalta edullisesti tukea ihmisten hyvinvointia pyritään leimaamaan vaarallisiksi. Rahalla on pelottavan paljon valtaa ja sillä vaiennetaan eriävät mielipiteet. Tavallinen kansa pyritään pitämään virallisessa totuudessa samalla nolaamalla äänekkäästi ne, jotka uskaltavat esittää vaihtoehtoja viralliselle totuudelle.

Mistäkö tiedän? Olen ollut ekonomina töissä lääkeyrityksessä, joten ymmärrän niiden ansaintalogiikan. Toki 90-luvulla toiminta oli vielä hyvin kilttiä, eivätkä monikansalliset jätit olleet ulottaneet vaikutustaan joka paikkaan. 15-vuotta sitten aloin opiskella täydentäviä hoitoja ja opin kuinka ihmisiä hoidetaan kokonaisvaltaisesti kunnioittaen heidän omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Samalla hoitajan oppipolulla opiskelin myöhemmin lähihoitajaksi ja hoidin useita vuosia vanhuksia. Järkytyin siitä kuinka vähän virallisella puolella laitetaan painoa ihmisten kohtaamiseen ja henkiseen tukemiseen, kuinka ihmisen omat näkemykset usein ohitetaan ja keskitytään vain ulkoiseen oireeseen, joka mielellään hoidetaan lääkitsemällä. Ajattelin jossain vaiheessa jatkaa opintoja sairaanhoitajaksi, jotta ymmärtäisin enemmän virallisen puolen näkemyksistä. Saatuani opiskelupaikan tajusin kuitenkin, että virallisella puolella joudun nielemään liikaa sitä mikä on oma totuuteni. En uskonut että lopulta sieltä saamani oppi olisi opintojen vaatimien uhrausten arvoista, joten en ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Yksi päätökseeni vahvasti vaikuttanut tekijä oli silloin valmistelussa ollut ja nyt jo voimassaoleva pakkorokotuslaki, joka velvoittaa riskiryhmien kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveysalan työntekijät ottamaan influenssarokotteen joka vuosi (kirjaimellisesti laki vaatii, että työnantaja käyttää vain rokotettua työvoimaa näissä tehtävissä). Tämä pakko perustuu nähdäkseni hyvin vahvasti lääkeyritysten lobbaukseen ja sen vaikuttavuudesta on hyvin ristiriitaisia tutkimustuloksia, joten en suostu itseäni tällaiselle todistetusti hyvin tehottomalle rokotukselle altistamaan. Rokotteen aiheuttamista haitoista ei kukaan ota vastuuta. Tutkimustulokset puuttuvat kokonaan siitä kuinka tämä rokote vaikuttaa toistuvasti annettuna (tai vähäiset olemassaolevat tutkimukset kertovat sen heikentävän ihmisen luonnollista immuniteettia). Tänäkin talvena Suomessa on rokotusohjelmassa rokote, jonka vaikutuksia on vasta vähän tutkittu ja se on siksi ns. lisäseurannan alainen. Mielestäni ihmisellä on oltava oikeus itse päättää pistetäänkö hänen kehoonsa tällaisia aineita. Tätäkin olen pelännyt sanoa, koska rokotepakkoa vastustavat hoitajat on leimattu itsekkäiksi, vastuuttomiksi ja tyhmiksi. Mielestäni on erikoista, että muuten ihmisten vakaumusta pitää kunnioittaa, mutta tässä tapauksessa ei. Ruotsissa vastaava laki jäi säätämättä, koska se todettiin perustuslain vastaiseksi, mutta Suomessa viime huhtikuussa oikeusasiamiehelle tehtyä kantelua aiheesta ei ole ilmeisesti edelleenkään käsitelty. Minä olen tämän talven influenssakauden poissa Suomesta, joten en aiheuta tartuntariskiä kenellekään.

Nyt kirjoitin auki kaikki pelkoni ja siinä tuli mukana aika paljon negatiivista – toivottavasti jotain positiivistakin. Mikä on sitten se rakkaus, joka poistaa pelon? Tässä tapauksessa rakkaus itseä ja omaa totuutta kohtaan ehkä? Sitä minä opettelen – rakastamaan itseäni niin paljon, että uskallan kunnioittaa omaa totuuttani yhtä paljon kuin muidenkin totuutta. Mitä sinun totuudellesi kuuluu? Saatko elää sen mukaista elämää, vai joudutko piilottamaan sen sisimpääsi ja mukautumaan jonkun muun totuuteen? Toiveeni on, että jokainen saisi elää oman totuutensa mukaan, löytäisi itselleen omien arvojensa mukaisen paikan, ja jokaisen omaa totuutta kunnioitettaisiin. Samoin toivon, että rahan tekemistä edistävien valheiden varaan rakennetut viralliset totuudet romahtaisivat. Tätä pitäisin valon voittona pimeydestä ja rakkauden voittona pelosta. Tällaisen tulevaisuuden edistämiseen on energiatasolla mahdollisuus tulevan täydenkuun ja kuunpimennyksen aikaan osallistumalla maailmanlaajuiseen Valon paluun aktivointi -meditaatioon. Lisätietoja suomeksi ja linkin kansainvälisille sivuille löydät Facebook-tapahtumasta: https://www.facebook.com/events/245518859680421/?ti=cl

Rakkautta ja valoa siis jokaiselle.

Yksi vastaus artikkeliiin “Rakkaus vai pelko, valo vai pimeys

  1. Olipa hieno kirjoitus Itse olen huomannut, et kun antaa toiselle ihmiselle hyviä asioita niin saa sitä takaisin. Ja lääkkeitä en ole käyttänyt 10 vuoteen ja ei ole tarvinnut sairastaa, terveet puhtaat ruoka-aineet ja ravintolisät niillä pärjää ja aivoin mieli asioille. Kiitos ja mukava matkaa elämän polulla😊

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s